Ponini Salama on jo 20 vuotias, mutta tekee yhä hurjia asioita, kuten sinä tiettynä iltana. Lähimetsässä oli käynnissä hirvenmetsästys ja sieltä kuului miesten huutoja ja metsästystorvien töräyksiä. Ponini säikähti, ja karkasi aidasta. Huomasin sen ja erehdyin lähtemään yksin sen perään. En muistanutkaan kuinka nopeasti syksyllä tulee pimeää. Juuri kun olin olin näkevinäni vilahduksen ponini valkoisesta hännästä, tuli yhtäkkiä pimeää. Huusin ponia nimeltä mutta vain kaiku vastasi.Yhtäkkiä jokin liikkui pääni yläpuolella taivaalla. Pelästyin niin, että sydämmeni lähti villiin laukkaan.Tunsin miten käteni hikosinvat pelosta. Sitten kauhukseni kuulin pitkän valittavan ulvonnan. Käännyin juostakseni takaisin kotiin, mutta polku jota pitkin olin tullut, oli kadonnut pimeässä, ja olin eksyksissä. Peloissani aloin juosta ja kompastuin puun juureen. Ryömin kohti puunrunkoa ja painoin selän tiiviisti runkoa vasten. Kaikki aistit terävinä,yritin nähdä pimeyteen mutta kuulin vain tuulen kuiskivan puissa. Pimeys tuntui kietoutuvan ympärilleni kuin viitta. Sitten kuulin aivan uusia ääniä. Kuulin kuinka jokin lähestyi minua metsässä, eikä se ollut ponini kavioiden ääni. Muistin kuulemani ulvonnan ja olin varma että jokin hirvittävä otus lähestyi minua. Aloin vapista kauttaaltaan. Sitten tunsin märän kuonon poskeani vasten. Kauhuissani työnsin otusta pois. Käteni osuivat tuttuun kaulapantaan. Se olikin rakas koirani Bertta. Samassa näin puiden välistä lähestyvän valokeilan, joka lähti taskulampusta. Samassa kuulin äidin ihmettelevän äänen:"Mitä ihmettä sinä täällä teet?"Tunsin kiven vierähtävän sydämmeltäni. " Voi äiti,Salama on jossain täällä, se karkasi aidasta."Samassa kuulimme tuttujen kavioiden kopseen. Pimeydestä asteli valkoinen poni ruohotupsu suusta roikkuen. Äitini kertoi että ulvova ääni oli ollut koirani.
Ja tälläse runon kirjotin koululla äikän tunnilla ja en tiijä vielä et pääskö se lehteen mut jokatapauksessa:) piti kirjottaa joulunen tarina tai runonii kirjotin runon ja nyt kuulet sen ( LUET TIETTY ) :)
Joulun taikaa
Aurinko paistaa ikkunaan, taloon ja kaikkialle maailmaan. Joulukuusen alla lahjoja, pieniä ja suuria. Ulos menen, hevoseni haen. Sen valjastan, reen perään asetan. Lähdemme liikkeelle, lumiselle tielle. Kulkuskellot kilisevät, kaviot maahan kopisevat. Ihmisiä ilahdutamme, suklaata jakelemme. Ihmisiä kyytiin otamme, joululauluja laulamme. Se on joulun aikaa, sitä oikeata taikaa.
Ja nyt vielä kevennykseks pari hauskaa kuvaa :)
| IHAN PARAS!! |
Näkyillään!
Moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti